Hämmennyin eilen uskonnon ylioppilaskokeessa. Kysymykset olivat.. yksinkertaisesti haastavia. Nippelitiedon lisäksi olisi vaadittu nappulatriviaa. Enää ei riittänytkään pelkkä lukion tarjoama yleissivistys ja uskonnon kurssien määrä. Nyt tarvittiin raakaa asioiden hallitsemista.

Mitäpä tuosta, onhan tietysti merkittävää, tai ainakin ylioppilas tutkinto lautakunnan mielestä, tietää esimerkiksi Antti Chydeniuksen suhde Suomen kirkkohistoriaan. Mutta oih ja voih. Mitäpäs jos siintä ei olekaan mainintaa uskonnon kirjassa ? Ei Chydeniuksesta, joka tiettävästi on elänyt muutama sata vuotta sitten, ihan viime päivinä lehdissäkään ole kirjoitettu. Entä Juhana Gezelius vanhempi.. Meidän kirjassa taidettiin puhua kyllä nuoremmasta.

Ylioppilaskirjoitusten tehtäviä valitessa varmaan ajatellaan, että "jokaiselle jotakin". Kyllähän se niin on, että toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, mutta olisi kyllä mukavaa, jos olisi valmiudet vastata edes kaikkii kysymyksiin.

Kenelle kuuluu vastuu siitä, etteivät ylioppilaskokeet vastaa kirjojen antamaa tietoa ? Monet varmasti ajattelevat, että "tietysti oppilaalla, mitäs ei lukenut muita kirjasarjoja". Herranen aika, kyllä sitä nyt olettaa, että oman kirjansa tiedoilla on kahminut tietovaraston, jonka ainakin pitäisi riittää ylioppilaskirjoituksissa. Mutta eikai vastuu kenelläkään ole. Helsingin Sanomien päätoimittaja kenties unohti julkaista uutisen Chydeniuksesta ja Gezeliuksesta, harmillista. Tai yleissivistävän lukion opettaja ei vain muistanut tuoda kyseisiä henkilöitä esille puhuttaessa kristinuskon rantaumisesta Suomeen ja sen kehittymisestä vallitsevaksi uskonnoksi.

Toinen häkellyttävä asia on se, että ylioppilaskokeet 'voivat ylittää ainerajat'. Kemian kokeessa tarvitaan nykyään terveystietoa ("ei se välttämätöntä ole" - mutta pisteet putoavat silti ?) ja uskonto on vahvasti sidoksissa historiaan. Tietysti yleissivistävä lukio antaa pohjatietoa muista, kenties tarvittavista aineista, mutta miten käy semmoisen uskonnon opiskelijan kenen historiantaju on tipotiessään. Mitäs jos joku on vain kahlannut epätoivoisesti terveystiedon tunnit läpi, koska kiinnostusmittari on näyttänyt nollaa, ja sitten hänen kemian ylioppilaskokeessa kysytään jotain, mihin tarvitaan terveystiedon tietoja.

Kysytäänkö seuraavaksi englannin kokeessa ruotsin kielisiä prepositioita ? Tai venäjän kokeessa pitää kirjoittaa tiivistelmä ranskaksi ?

Kenties en ole sitten itse tarpeeksi viisas, tai yleissivistynyt lukiossa, kun tämmöisiä pidän mahdottomina yhtälöinä. Mutta mielestäni olisi oikeudenmukaista, että esimerkiksi kemian kokeessa kysyttäisiin vain kemiasta. Ja, että kysymyksiin olisi jokaisella mahdollisuus vastata, riippumatta kirjasarjastaan.