Mulla on ongelma.
Suuri ongelma, johon ei välttämättä ole ratkaisua.
Nimittäin itken liikaa. Oon aivan mielettömän herkkä. Yliherkkä siis toisinsanoen.
Koen kaikki pienetkin tunteet tosi voimakkaasti ja purkaan sen kokemuksen itkulla.

Viimeks itkin äsken. Sitä ennen päivällä. Sitä ennen eilen illalla. Sitä ennen tiistaina. Sitä ennen maanantaina. En itke pelkästään surusta tai ilosta. Itken siitä, jos onnistun tai joku muu onnistuu. Siitä, jos joku sanoo mulle jotain todella miellyttävää. Tai siitä, että mun täytyy sanoa jollekkin tosi merkittävälle henkilölle jotakin kaunista tai esimerkiks kiittää koko sydämestä. Jos läheinen kokee surua, itken varmasti. Jos televisiokilpailun voittaja riemuitsee täysin rinnoin lähetyksessä, itken varmasti. Itken jokaisessa elokuvan onnellisessa tai surullisessa lopussa. Mutta itken myös silloin kun koen itteni huonoksi. Semmosessa tilanteessa, missä mun pitäis vaikuttaa viisaalta, mutta teen itsestäni naurunalaisen. Tai jos suoritan jonku tehtävän tosi huonosti. Sillon ku mulla on liikaa stressiä itken. Ja sillon ku kuuntelen koskettavaa musiikkia kyynelkarpalot valuu pitkin poskia.

Joku saattais sanoa, että oon psyykkisesti epätasapainossa. Mutta olisinko mä tosissani ollu ala-asteelta lähtien monta vuotta psyykkisesti epätasapainossa, eikä sitä ois millään muulla tavalla ilmentynyt.
Joku ehdottais, että itke pois, niin sillä se lähtee. Mutta kuinka paljon mun täytyy itkeä ? Toisinaan mä ihan oikeasti väsyn siihen, kun kyyneleet valuu vaan poskia pitkin. Eikä se lopu. Jos tänään itken, se ei tarkota, etten itkis myös huomenna.

Mut en mä nyt joka päivä itke. Toisinaan tulee vaan semmosia kausia, että itkettää enemmän. Joskus saan hyvinkin pidettyä itteni kasassa. Pystyn puhumaan suuren joukon edessä, ja vaikka mokaisin, en itke. En edes herkisty vaan painan asian villasella. Ja nykyään itken useammin ilosta kun surusta. Ja itken enemmän semmosten asioiden vuoksi, mitkä ei suoraan liity muhun. Ystävän tragedia, television tapahtumat, elokuvat, musiikki.....

Ehkä tässä itkemisessä on jotain vahvuuksia. Se vaan kertoo siitä, että reagoin vahvasti erilaisiin tunteisiin. Mut esimerkiksi jännitys on semmonen, mikä saa sen itkun purkautumaan hysteerisesti. Ja se ei ainakaan paranna tilannetta.
En itke huomionhakusesti. Vaa itken koska kyyneleet vaan tulee silmiin. Itken koska sydäntä itkettää.
Joku neuvois varmaan kääntymään lääkärin puoleen. Mut mitä se tekis. Antais rauhottavia ? Tietty on mahdollista että tän yliherkkyyden takana on jotain vakavampaa. Oikeesti joku psyykkinen tasapainohäiriö, joka johtuis vaikka lapsuuden traumoista tjtn. Mut ehkä se on vaan mun tapani reagoida maailmaan ja siihen mitä se monin eri keinoin tarjoaa. Iloa, surua, onnea, kauneutta, vihaa, inhoa, kateutta.