Ens vuonna teen jotain semmosta, mitä en oo ikinä ennen tehnyt.
Jonkun toisen korvissa se suunnitelma saattais kuulostaa ihan järjettömältä ja saisin varmaan kavereiltakin neuvoja, että "peru suunnitelmas".
Mutta nyt en kyllä enää käänny pois. Kerrankin tunnen sen, kuinka sydän käskee jatkamaan. Nykyään pelataan enemmän järjellä ja unohdetaan kuunnella sydäntä. Kai se on sitten pelkoa sen sydämen särkymisestä, mutta kylhän järkikin satuttaa. Kylhän järkeäkin seuraamalla sydän voi pirstoutua niin pieniksi sirpaleiksi, että kokoaminen kestää useita vuosia.
Enkä ite usko mun suunnitelman satuttavan minuu. Päinvastoin, tuun varmasti huomaamaan kuinka hyvää tekee välillä kuunnella vaan sydäntään. Sydän tietää, missä on onni ja missä on epäonni. Järki tietää vaan, miten kumpaakin välttää.
Sydän, täältä tullaan.