Täytyy hieman hehkuttaa, että sain tehtyä yhden hienoimman kakkuluomuksen ikinä. En siis kakkujen tekoa kovinkaan usein harrasta, viimisestä tekeleestä on yli puoli vuotta. Eilen kakkukärpänen puraisi, joten "loihdin" mustikka-valkosuklaa täyskärin. Työtä riitti, ja olin halkipoikkipinossa ku viimiset kermavaahdot oli vatkattu. Tänään työ palkittiin, kun ihastelin aikaansaannosta ja pääsin sitä koristelemaan :)

ennen koristelua (Välissä siis mustikkamoussea, ja valkosuklaamoussea)

 

jäi kuva kääntämättä, mutta siinä kuitenkin luomus koristeltuna :)

 

Kohta sitä pääsee jo maistelemaan.. : >

haluaisin
haluaisin..
haluaisin....

Ben & Jerry'sin Cookie dough jäätelöä, kalorittomana kiitos

ja sitte haluaisiiinnn..

Ulkomaille :)
Lämpimään.
Aurinkoon.

Haluaisin paljon muutakin, mut kaikkea ei voi kuitenkaan saada.



Mut yks lottovoitto, kiitos ! :)

"       Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä
           mutta minulta puuttuisi rakkaus,
olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

         Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja,
    vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon
ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, 
       mutta minulta puuttuisi rakkaus,
                        en olisi mitään"

Ihmiskunnan suurin ja mahtavin aarre on rakkaus. Kuten Wet wet wet -yhtye aikoinaan lauloi, rakkaus on koko ajan kaikkialla ympärillämme. Sen tuntee kutinana varpaissa ja sormissa ja kiihtyvänä sydämen tykytyksenä. Se on jotain, minkä tuntemisesta haluaa kertoa koko maailmalle. Itse haluaisin juuri nyt kiivetä maailman korkeimpaan paikkaan ja julistaa koko maailmalle: "ELÄKÖÖN RAKKAUS ! ELÄKÖÖN ! ELÄKÖÖN !"

Rakkaus on ikuista ja kestävää. Sen tuntee perhosten liitelynä vatsan pohjalla, lämpimänä hulmahduksena, joka kulkee vartalon lävitse. Se ylittää kulttuurirajat ja se on ainakin toivottavasti osa jokaisen ihmisen elämää. Metallican "Nothing else matters" kappale tulee varmasti ikuisesti säilyttämään paikkansa kaikista koskettavimpien kappaleiden listalla, ja mistäpä muusta sekään kertoisi, kuin rakkaudesta.

Rakkaudesta on puhuttu ja kirjoitettu aina. Jo tuhansia vuosia vanha Raamattukin puhuu rakkaudesta, joka on kuin parasta ystävyyttä, mitä ihminen voi elämäänsä toivoa, sillä:

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile.

ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa

ei iloitse vääryydestä,
vaan iloistee totuuden voittaessa.

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo,
kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan katoa".

Rakkauden vuoksi soditaan, sen vuoksi iloitaan. Rakkauden vuoksi solmitaan rauhoja ja sen vuoksi surraan. Ei löydy ihanampaa tunnetta kuin rakkaus, muttei löydy järkyttävämpää tunnetta kuin menetetty rakkaus. Ei löydy murtuneempaa ihmistä kuin se, jonka rakkaus on särkynyt, jonka rakkaus on menettänyt tarkoituksensa.

Mutta tiedätkö mikä on maailman parasta rakkautta ?

Se, kun oppii rakastamaan elämää. Sen kautta juuri Sinä, opit rakastamaan jokaista hetkeä, jonka koet. Opit rakastamaan jokaista ihmistä, jonka tapaat. Rakastut lumisateeseen pimeänä talviyönä. Rakastut ystäviisi joka päivä uudestaan ja iloitset heistä. Rakastut pieniin hetkiin rakkaimpasi kanssa. Siihen, kun hän vienosti rypistää otsaansa ollessaan huolissaan, siihen, miten hän aamulla kaataa kahvia kuppiinsa ja heristää sokeria lusikasta vahingossa pöydälle. Mutta ennen kaikkea, heräät joka päivä rakastuneena elämään. Jokainen hengenveto kertoo sinulle, että Sinä elät tätä elämää. Sinä elät maailman ihaninta, ja rakastettavinta elämää. Ja kuinka ihanaa onkaan käydä nukkumaan tietäen, että huomenna saa kokea uuden päivän tätä ihanaa elämää.

"Eläköön elämä ! Eläköön rakkaus ! Ja ennen kaikkea ELÄKÖÖN RAKKAUS ELÄMÄÄN !"

Hämmennyin eilen uskonnon ylioppilaskokeessa. Kysymykset olivat.. yksinkertaisesti haastavia. Nippelitiedon lisäksi olisi vaadittu nappulatriviaa. Enää ei riittänytkään pelkkä lukion tarjoama yleissivistys ja uskonnon kurssien määrä. Nyt tarvittiin raakaa asioiden hallitsemista.

Mitäpä tuosta, onhan tietysti merkittävää, tai ainakin ylioppilas tutkinto lautakunnan mielestä, tietää esimerkiksi Antti Chydeniuksen suhde Suomen kirkkohistoriaan. Mutta oih ja voih. Mitäpäs jos siintä ei olekaan mainintaa uskonnon kirjassa ? Ei Chydeniuksesta, joka tiettävästi on elänyt muutama sata vuotta sitten, ihan viime päivinä lehdissäkään ole kirjoitettu. Entä Juhana Gezelius vanhempi.. Meidän kirjassa taidettiin puhua kyllä nuoremmasta.

Ylioppilaskirjoitusten tehtäviä valitessa varmaan ajatellaan, että "jokaiselle jotakin". Kyllähän se niin on, että toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, mutta olisi kyllä mukavaa, jos olisi valmiudet vastata edes kaikkii kysymyksiin.

Kenelle kuuluu vastuu siitä, etteivät ylioppilaskokeet vastaa kirjojen antamaa tietoa ? Monet varmasti ajattelevat, että "tietysti oppilaalla, mitäs ei lukenut muita kirjasarjoja". Herranen aika, kyllä sitä nyt olettaa, että oman kirjansa tiedoilla on kahminut tietovaraston, jonka ainakin pitäisi riittää ylioppilaskirjoituksissa. Mutta eikai vastuu kenelläkään ole. Helsingin Sanomien päätoimittaja kenties unohti julkaista uutisen Chydeniuksesta ja Gezeliuksesta, harmillista. Tai yleissivistävän lukion opettaja ei vain muistanut tuoda kyseisiä henkilöitä esille puhuttaessa kristinuskon rantaumisesta Suomeen ja sen kehittymisestä vallitsevaksi uskonnoksi.

Toinen häkellyttävä asia on se, että ylioppilaskokeet 'voivat ylittää ainerajat'. Kemian kokeessa tarvitaan nykyään terveystietoa ("ei se välttämätöntä ole" - mutta pisteet putoavat silti ?) ja uskonto on vahvasti sidoksissa historiaan. Tietysti yleissivistävä lukio antaa pohjatietoa muista, kenties tarvittavista aineista, mutta miten käy semmoisen uskonnon opiskelijan kenen historiantaju on tipotiessään. Mitäs jos joku on vain kahlannut epätoivoisesti terveystiedon tunnit läpi, koska kiinnostusmittari on näyttänyt nollaa, ja sitten hänen kemian ylioppilaskokeessa kysytään jotain, mihin tarvitaan terveystiedon tietoja.

Kysytäänkö seuraavaksi englannin kokeessa ruotsin kielisiä prepositioita ? Tai venäjän kokeessa pitää kirjoittaa tiivistelmä ranskaksi ?

Kenties en ole sitten itse tarpeeksi viisas, tai yleissivistynyt lukiossa, kun tämmöisiä pidän mahdottomina yhtälöinä. Mutta mielestäni olisi oikeudenmukaista, että esimerkiksi kemian kokeessa kysyttäisiin vain kemiasta. Ja, että kysymyksiin olisi jokaisella mahdollisuus vastata, riippumatta kirjasarjastaan.

Raivostuttavaa.. RAIVOSTUTTAVAA !

Vihaan ihmisiä, joilta saa vain murhaavan katseen, jos heille pitää ovea auki. Vihaan ihmisiä, jotka tönivät, tuuppivat tai käyttävät tuttua kyynärpää taktiikkaa pahoittelematta. Vihaan ihmisiä, joiden älykkyysosamäärä ei riitä käsitteen kohtelias tuntemiseen. Ja vihaan ihmisiä, jotka luulevat, että heidän "korkean" älykkyyosamääränsä vuoksi, heillä on oikeus kohdella muita kuin kasaa tuoretta lantaa.
MIKÄ MEITÄ RIIVAA ?

Alituisesti valitetaan siitä, että Suomesta puuttuu vanhempien ihmisten kunnioitus nuorten keskuudessa. Vanhat ihmiset valittavat, kun nuoret etuilevat, käyttäytyvät röyhkeästi, polttavat tupakkaa paikoissa, joiden ohitse kulkee raittiita mummoja ja pappoja. Haloo Suomi, pitäisiköhän vanhempien ihmisten katsoa välillä niiden kakkuloittensa takaa tarkemmin tätä maailman menoa. Eivät nuoret ole ainoita, jotka käyttäytyvät huonosti. Nuoret on kasvatettu räkimään vanhuksien eteen. Paska on nykyajan laatusana, joka korvaa kiitoksen ja perkele kertoo, että pitsa oli hyvää.

Onneksi Suomellakin on toivoa. Maahanmuuttajat tuovat raittiiin tuulahduksen maista, joissa käytöstapoja arvostetaan. Ei turhaan toitoteta, että monikulttuurisuus on rikkautta. Ainakin Suomessa se tuo lohtua.

Välillä olisi varmaan hyvä pysähtyä miettimään omia kätyöstapojaan. Ehkä olisi hyvä vaihtaa totuttuja käyttäytymismalleja parempiin, hyvää mieltä itselle sekä muille tuottaviin.

Älä sano "vittu että oli hyvää ruokaa" sano "kiitos, oli tosi hyvää ruokaa"
Älä sano "voitko nyt vittu väistää ?"   sano " anteeks, voisitko/voisitteko väistää ?"
Älä sano "mitä vittua siä siinä tuupit ?" sano "anteeks oliko teillä asiaa, vai tönäsittekö        
                                                                               vahingossa ?" (hämäännyttää pahimmankin
                                                                               tuuppijan)


Kylmä fakta kaiken saarnaamisen jälkeen kuitenkin on myös se, että nuorten suhtautuminen vanhempaan ikäluokkaan on vuosien saatossa muuttunut. Huonoon suuntaan. Persoonapronomineistakin voisi varmaan poistaa "Te" muodon, sillä teitittelystä on tullut utopistinen käsite ihmisille. Ei kenenkään tarvitse muutamaa vuotta vanhempia ihmisiä käydä teitittelemään, mutta selvästi iäkkäämpi, enemmän elämää kokenut ja sen vuoksi arvossa pidettävä henkilö on oikeutettu saamaan hyvää kohtelua meiltä nuoremmilta. Kuvittele itsesi vanhan ihmisen saappaisiin, ja kun et yletä ottamaan maitopurkkia kaupan hyllyltä joku tulee selkäsi taa ja tiuskasee "voisit sä pappa väistää !". Eikö olisi mukavampaa kuulla kohtelias "voisinko jotenkin auttaa Teitä ?". Samalla hyötyisi itsekin. Samassa ajassa sen oman maitopurkinkin sieltä saisi.

Ja voi ja mitä. Suomalaisten tyypillinen luonteenpiirre aka. kateus, puskee käytöstavoistakin esille. Kuinka useasti sinun uutta takkiasi on kehuttu ? Kuinka usein sinun saavuttamaa tulosta koulussa tai töissä arvostettiin ? Seuraavan kerran kun ystäväsi näyttää sinulle uutta paitaansa, joka ei ole sinun mieleesi sano "ai kun kaunis". Se ei ole sinulta pois, mikäli ystäväsi viihtyy vaatteessaan. Jos haluat estää häntä ostamasta rumia vaatteita, mene hänen kanssaan ostoksille ja sano sovituskopissa hienovaraisesti ettei paita mielestäsi pue häntä.

Ihmiset hoi ! On aika käydä sotaan huonokäytöksisiä vastaan. Kirosanat eivät sovi kiitoslauseeseen, vanhoille ihmisille ei sovi puhua samalla tavalla kuin parhaalle kaverille. Eikä maan pinnalle palauttaminen tarkoita itsetunnon murtamista !